ODOTELLAAN

Ollaan käyty koululla, tavattu nuorimmaisen opettaja, ymmärretty puheesta puolet ja arvailtu loput, saatu selvyys rautalankaa vääntämällä. Nyt tiedämme että kinderkarten alkaa pojilla maanantaina ja tytöillä tiistaina. Ollaan myös saatu koululta puhelu ja kutsu tapaamiseen, saatu sama puhelu toisen kerran ja vielä kolmannenkin kerran, jolloin langan päästä kuului "how many children you have?!" Tästä voimme päätellä ettei täällä tavallisesti perheessä ole kovin montaa koululaista, lasten kanssa kulkiessa olenkin saanut monia huvittuneita katseita sekä vakuutella ihmisille että kaikki lapset ovat omiani.

Ollaan myös odoteltu, että milloin saadaan tieto isompien lasten koulun alkamisesta, kyselty koululta asiaa ja taas odoteltu. Lapset menevät siis englannin kielen ryhmään opiskelemaan ja siksi aloittavat koulunsa myöhemmin kuin muut, muutenhan he olisivat aloittaneet jo maanantaina. Huomenna mies käy koululla tapaamisessa ja saa toivottavasti tietää asiasta enemmän?!

Mieleen on hiipinyt myös ajatus oman kulkupelin hankinnasta, vaikka katu-uskottava downsiftaajahan ei niin tekisi mutta toisaalta uskottava työntekijä menee töihinsä ajallaan. Perun siis kaikki puheeni sujuvasta bussiliikenteestä Maltalla, koulujen alku on saanut aikaan kaaoksen liikenteessä, eikä bussia välttämättä näy vaikkei aamuruuhkat vielä olisi alkaneetkaan. Työmatka liikenteeseen en siis suosittele bussia, vaikka se tarjoaakin jännitystä elämään sekä kohottaa kuntoa kun saat hiki otsalla juosta viimeiset kilometrit jotta voit saapua töihin edes suunnilleen ajallaan. Maalla asuneena on vaikea uskoa että 14 kilometrin työmatkaan bussilla ei kaksi tuntia tahdo riittää. Sen sijaan muuhun kulkemiseen bussi on kuitenkin loistava vaihtoehto ja aiomme sitä käyttää jatkossakin, vaikka joskus bussi on niin täysi että kuski painaa vain kaasua kun yritän pysäyttää sitä.

Kuvat viime viikonlopun lentonäytöksestä Smart cityssä.

 



  

 

 

- Liisa

LESS IS MORE

Raha tuo onnen, vai tuoko sittenkään? Maltalla palkkataso on ehkä puolet Suomen palkkatasosta. Elinkustannukset ovat pääosin kuitenkin lähes samat kuin Suomessa mm. asuminen, ruoka ym. tuotteet. Sensijaan työn teettäminen on täällä selkeästi halvempaa kuin Suomessa. Tästä johtuen täällä on paljon ihmisiä jotka tekevät useampaa työtä rinnakkain, jotta voivat elättää itsensä. Miehenkin työpaikalta löytyy muutama kaveri jotka lähtevät seuraavaan paikkaan töihin kun mieheni lähtee kotiin, joten heillä arki menee siis muutaman tunnin yöunilla mutta silti he ovat tyytyväisiä elämäänsä.  Tuntuu hullulta että Suomessa monelle maksetaan enemmän kotona olemisesta kuin täällä työssäkäyvälle perusduunarille. On täällä sitten noita pelialan hommia joista saa parempaa liksaa, jonne ilmeisesti paljon tuleekin Suomesta ja muista pohjoismaista porukkaa töihin. Meillä kuitenkaan ajatuksena ei ollut tulla tienaamaan tänne, vaan päästä mahdollisimman lähelle paikallista tapaa elää, sen lisäksi ettei meillä kummallakaan kielitaito olisi riittänyt noihin hommiin.

 

Olemme siis täällä edellä mainituista seikoista johtuen downshiftattu elintasoa ja en voi sanoa että se meistä yhtään onnettomampia olisi tehnyt, onhan tämä kuitenkin täysin tietoinen valinta. Itse olen jo vuosia elänyt periaatteella vähemmän on enemmän, mutta täällä siinä on otettu isoja askelia eteenpäin. Auto on vaihtunut bussikorttiin ja astiat tiskataan käsin, tässäkin mielessä siis ajamme itseämme tietyllä tavalla epämukavuusalueelle. Täällä mitään ei tule pidettyä itsestäänselvyytenä, vaan arjen pienet asiat ovat saaneet isomman merkityksen. Jo pelkästään se, että kaupassa pystyy juttelemaan myyjän kanssa niin että molemmat ymmärtävät edes joten kuten toisiaan, tuo hienon fiiliksen jota ei rahalla saa. Täällä se korostuu enemmän koska pakosta tulee tilanteita, että joutuu ajamaan itsensä epämukavuusalueelle ja kaikista niistä on selvitty. Jopa minäkin olen alkanut sisäistämään tätä maltalaisten tietynlaista huolettomuutta, aiemmin kun olen miettinyt asioita turhankin pitkälle etukäteen. Olen huomannut sen, että se liika etukäteen miettiminen ei asioita paranna vaan tuo vain turhaa stressiä, heittäydy siis ja anna elämän viedä ;D

 

P.S. Mulla on ollut välillä kovakin koti-ikävä, sen sijaan muu perhe näyttää kotiutuvan tänne vähän helpommin kuin minä. Olen kaivannut niitä tuttuja rutiineita ja sitä tietynlaista helppoutta arjessa. Ja tietysti kaikkia teitä rakkaita läheisiä siellä <3 Osasin odottaa että näitä fiiliksiä tulee täällä olemaan, eihän se elämä aina yhtä juhlaa ole asuitpa missä päin maailmaa tahansa.

 

 

-Liisa

 

JUURESTA LEIVÄKSI





Hyvä, parempi, ruisleipä! Se onnistui, maistui ihanalle ja sitä pitää leipoa heti lisää. :D Jos rehellisiä ollaan niin epäilin hieman, mitä siitä tulee kun alan ensikertaa elämässäni leipomaan ruisleipää, mutta turhaan. Kun malttaa olla kärsivällinen ja antaa juuren tekeytyä rauhassa sekä jättää taikinan sopivan löysäksi niin hyvä tulee. Ohje leipiin löytyy täältä http://www.maku.fi/reseptit/ruisleipa, itse annoin juuren tekeytyä vähän pidempään ja korvasin hapankorpun näkkärillä (koska niitä ei kaupasta löytynyt). Toisin kuin minä tein, jauhoja kannattaa lisätä varovasti jotta taikinasta ei tule liian kovaa. Mulla taikinasta tuli kovaa vaikka en ollut lisännyt jauhoja läheskään ohjeessa olevaa määrää, korjasin tilanteen lisäämällä taikinaan vettä ja näin sain taikinan hyvin kohoamaan. Leivoin taikinasta pitkuloita jotka jaoin paloihin ja pyörittelin palloiksi, lopuksi painelin pallot leiviksi, pistelin haarukalla ja annoin kohota n. puolituntia. Paistoin 200 asteisessa uunissa noin 10-15 min ja peitin leivät liinalla heti paiston jälkeen. Vaikka näistä leivistä hyviä tulikin niin seuraavalla leipomis kerralla laitan taikinaan hieman enemmän suolaa ja annan leipien kohota vähän pidempään.



 

 

- Liisa

IHANA IHANA MDINA

Eilen teimme retken Maltan entiseen pääkaupunkiin Mdinaan, jota kutsutaan myös nimellä hiljainen kaupunki. Mdina todella on hiljainen kaupunki, koska sinne saa mennä vain kävellen, autolla saa mennä vain alueella asuvat, jonka takia tunnelma siellä on ihanan rauhallinen. Voin sanoa että Mdina on ehkä yksi kauneimpia paikkoja missä ikinä olen käynyt! Aikaa siellä sai kulumaan helposti useamman tunnin, kuvatessa ja ihastellessa kaikkia niitä  ihania kapeita kujia ja vanhoja kivisiä rakennuksia. Kuvat puhukoon puolestaan vaikka niistä voit käsittää vain osan todellisuudesta, paikanpäällä tämä kaupunki on aivan henkeäsalpaavan kaunis. 

BUSSIMATKUSTAJAT

Nyt on saatu bussikortit ja siten päästy vähän kiertelemään saarta. Tehtiin retki Sliemaan ja täytyy sanoa että on muuten kaunis kaupunki kaikkine vanhoine rakennuksineen ja merinäköaloineen. Sinne aion ehdottomasti lähteä joskus yksin päiväksi kuvailemaan kauniita maisemia. Käytiin siinä samalla, tai oikeastaan itse retken tarkoituksena ostamassa ruisjauhoja. Laitoin just taikinajuuren alulle, tarkoituksena leipoa ruisleipää. 

Ja nyt kun on bussilla kulkemisen makuun päästy niin otettiin yhtenä ilta extemporelähtö Golden beachille, joka myös oli todella kaunis paikka. Harmi vaan että siinä lähtöhässäkässä unohdin kameran kotiin, noissa äkkilähdöissä kun tuppaa jäämään puolet tavaroista matkasta. Lapset tykkäävät matkustaa bussilla, eikä vanhemmatkaan ole valittaneet vaikka välillä bussit ovat käytäviä myöten täynnä matkustajia. Bussit kuitenkin kulkevat sopivan säännöllisesti ja tästä pääsee näppärästi bussia vaihtamatta eripuolille saarta. 

Huomenna ois koululla vanhemmille joku infotilaisuus ja koska mies on töissä niin jää minun vastuulleni mennä paikanpäälle. En voi luvata että paljoakaan saisin irti tuosta tilaisuudesta mutta pyrkimys on kuunnella sujuvasti. :D Olen ajatellut mennä kielikurssille hakemaan oppia kunhan lapsilla alkaa koulut. Luulen että sitä kautta saan rohkeutta, sillä voin myöntää että nyt en uskalla käyttää kieltä niin paljon kuin osaisin. Meillähän siis itse koko matkan tarkoituksena on oppia sujuvampi englanti, joten yritän nyt löytää oikeat työkalut että tämän voisin vuoden aikana saavuttaa. Täällä nimittäin voi helposti asua sen vuoden oppimatta paljonkaan, siksi mun pitää tehdä oikeasti töitä sen eteen että saavutan sen mitä tavoittelen. Mutta niinhän se menee että jos jotain haluat elämässäsi saavuttaa niin töitä on tehtävä vaikka se aina ei helppoa olisikaan! :)

 - Liisa

MELKEIN ARKI





Täällä on saatu totutella vähän uudenlaiseen arkeen kun mies aloitti työt maanantaina. Voi sanoa siis että, arki on puoliksi koittanut kun mies on töissä mutta lapset vielä muutaman viikon ajan kesälomalla. Mies on pitkän päivän poissa kotoa kun työpäivän lisäksi aika kuluu bussissa istuessa, mutta en voi valittaa vaan olen tyytyväinen että töitä löytyi noin nopeasti. Odotin että eka työpäivän jälkeen kotiin tulee väsynyt ja nuutunut mies mutta väärässä olin. Mies on viihtynyt töissä hyvin, työkaverit on kuulemma huipputyyppejä ja ilmapiiri siellä on mahtavan positiivinen. Ja mikä ehkä parasta, työympäristö on sellainen jossa pääsee paljon harjoittamaan kielitaitoa joka päivä.

 

Me ollaan lasten kanssa tutustuttu uuteen kotikaupunkiin ja löydetty hyvä puistokin. :) Eilen illalla kävin juoksulenkillä, jostain pitäisi löytää hyvät juoksureitit niin ei tarvis tuolla rantakadulla juosta ja väistellä turisteja. Hyvä kuntosali on myös hakusessa, pariin viikkoon kun en ole salille päässyt niin olo on sen mukainen.

 

Eilinen päivä oli tuulinen ja vähän viileämpi, joka oli ihan mukavaa vaihtelua niin jaksoi paremmin eikä ollut kokoajan hiki. Mutta tänään kun näyttäisi tulevan lämmin ja aurinkoinen päivä, taidamme  pakata evästä laukkuun ja lähteä rannalle nauttimaan ihanasta ilmasta. 

 



- Liisa

UUDESSA KODISSA

Eka ilta uudessa kodissa, istun partsilla ja olen enemmän kuin tyytyväinen! Osui onni kohdalleen tämän asunnon kanssa, valokuvien perusteella Suomesta käsin etukäteen varasimme tämän ja osoittautui paremmaksi kuin osasimme kuvitellakkaan. Täällä tuppaa hyvät asunnot menemään välittömästi, tällä kertaa riskinotto kannatti sillä tämä on aivan IHANA! J Kun asuntoa täältä katselimme niin moni varoitti että täällä kämpät on enemmän tai vähemmän homeessa, eikä meidän budjetilla hyvää tule löytymään. Meillä taisi käydä sitten tuuri kun löysimme tällaisen helmen ja vuokrastakin saimme tingattua vähän pois. Todella mukavat vuokranantajat asuvat tuossa muutamaa kerrosta alempana, joten tarvittaessa apu löytyy läheltä. Kun kävimme asumassa vähän aikaa homekämpässä ja näimme senkin puolen asuntotarjonnasta niin täytyy sanoa että näitä asuin olosuhteita  osaamme arvostaa nyt enemmän.

Täytyy vähän hehkuttaa tuota maltalaisten palvelualttiutta. Nyt muuttaessakin taksikuski kantoi muuttokuormaa hissiin asti ja huolehti että kaikki on hyvin. Vuokraisäntäkin oli hyvänä apuna muutossa.

Tähän mennessä kielellisesti olen päässyt aika helpolla koska mies on yleensä ollut se joka on hoitanut kaikki asiat. Vähän jännitän että miten selviän esim. lasten opettajan tapaamisesta, kielitaitoni kun on todella huono. Täytyy pitää sanakirja mukana ja toivoa että ihmiset ovat kärsivällisiä minun kanssa puhuessa. :D Tähän mennessä ainakin ovat muistaneet kysellä välillä että onko asia ymmärretty sekä pyydettäessä puhuneet selvemmin ja hitaammin. Ehkäpä se siitä pikkuhiljaa minunkin kielitaito paranee, kun tulee enemmän tilanteita joista on pakko selvitä ihan itsekseen.

 

 

 

-Liisa

MUUTTO

 

Asunto siivottu ja laukut pakattu, nyt on hyvä fiilis! Tänään pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon, joka toivottavasti on vähemmän homeessa kuin tämä nykyinen. Välittäjä kävi aamulla tarkastamassa tämän asunnon ja kaikki oli fine. Nyt vaan kulutetaan aikaa ja odotellaan taksikyytiä saapuvaksi iltapäivällä.

 

 

Eilen kävimme kouluvaateostoksilla, jossa vierähtikin koko päivä. Täällä univormuun kuuluu monet eri paidat, housut ja takit. Joita sitten kahden eri myyjän avustuksella kärsivällisesti :) soviteltiin ja parin tunnin kuluttua oltiin löydetty sopivat vaatekerrat jokaiselle. Seuraava tunti vierähti kassalla kun kolme eri myyjää ynnäili isompaa vaatekasaa yhteen kunnes lopulta päätyivät samaan summaan. Kuittina toimii A4-kokoinen lomake johon on käsin kirjattu kaikki ostokset, oisko Suomessa viimeksi toimittu näin 90-luvulla. ;) Sitten kun halusimme maksaa ostokset kortilla, meidät ohjattiin alakertaan talon ainoalle maksupäätteelle, jossa odottelimme taas noin vartin verran. Täällä kaikki siis toimii vähän hitaammin. Tämä on hyvä ympäristö kasvattaa kärsivällisyyttä ja opetella hitaampaan elämään. Nähtiinpä eräänä päivänä tilanne jossa bussikuski pysähtyi keskelle katua juttelemaan viereisen kuormurikuskin kanssa, eikä tuntunut olevan mihinkään kiire vaikka takana jono kasvoi ja torvet soi. Ihailtavaa tämä maltalaisten leppoisa elämänasenne.

 

 

 

 

 

 

 

-Liisa