ÄLÄ KOSKAAN SANO "EI KOSKAAN!"

Älä koskaan sano "ei koskaan", me olemme jo tämän kolmen kuukauden aikana täällä kumonneet monet "ei koskaat." Mies palasi työssään lähtöruutuun eli sinne mistä oli aikoinaan aloittanut ja uralla edennyt, alkoi käyttää matkustamiseen bussia kun aikoinaan edes koulumatkoja ei voinut bussilla kulkea. Omakotitalosta muutettiin kerrostaloon kun kerrostaloasumisen ei pitänyt olla vaihtoehto enää koskaan. Suomessa lapset olivat tottuneet, että ulos pääsi leikkimään kunhan vain astui ovesta ulos, kun taas täällä taloyhtiöllä ei ole pihaa lainkaan ja ulkoleikkeihin pääsee vain puistossa. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet, olemme tulleet entistä tietoisemmaksi siitä että olemme luopuneet myös saunasta, mies on epätoivoisena googlettanut josko täältä löytyisi yhtään saunaa. (Jos tiedät, niin saa vinkata) :D

Kun yksi uusi ovi aukaistiin niin vastaavasti täytyi sulkea monta ovea ja kyetä kompromisseihin. Kun elämä avaa uusia mahdollisuuksia, usein jostain täytyy myös luopua, joskus paljostakin. On silti aika jännittävää ajatella että elämä on täynnä erilaisia ovia ja kun aukaiset yhden jätät toisen taaksesi etkä koskaan tiedä mitä uuden oven takana odottaa, joskus asioita joita et olisi koskaan osannut arvatakaan. Itse en olisi osannut arvata että joskus kirjoitan julkista blogia, koska kirjoittaminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni, koulussa äikän aineet olivat pahaa unta ja sain aikaiseksi hädin tuskin muutaman rivin. Tänne mulla on tarkoitus kirjoittaa aidosti niitä fiiliksiä mitä mulla milläkin hetkellä on, jonka takia tekstiä syntyy luontevammin.

Paljon olen itsestäni oppinut, isoimpana asiana se että uskallan tehdä asioita vaikka ne pelottaisikin, kun ennen halusin suunnitella kaiken mahdollisimman pitkälle etukäteen ja pysytellä visusti omalla mukavuusalueellani. Ajatus julkisen blogin kirjoittamisestakin vähän pelotti mutta vielä enemmän pelotti lähteä vieraaseen maahan vailla tietoa toimeentulosta. Pelkääminen mahdollistaa paljon asioita jotka ennen jäi kokematta, monesti se helpoin tie ei ole se antoisin tie. Nykyään uskallan luottaa siihen, että kävipä mitä tahansa niin asioilla on tapana järjestyä, eikä kaiken tarvitse olla etukäteen tiedossa ja omissa käsissä. Eikä kaikki täällä olekaan omissa käsissä ja hyvä niin, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

- Liisa

LÄHTEÄ VAIKO JÄÄDÄ?

Pitkä blogihiljaisuus..mitä täällä on sillä aikaa tapahtunut? Ollaan sairasteltu, välillä parannuttu, käyty kaverisynttäreillä ja saatu sieltä uusia ystäviä, sitten taas sairasteltu uudelleen, mutta kaikin puolin hyvin täällä silti menee! :)

Eilen aamulla mun piti olla muutaman viikon tauon jälkeen koululla taas opiskelemassa, no enpäs ollut koululla vaan lääkärissä, jonottamassa kymmenen muun ihmisen kanssa. Kuopus alkoi itkeä taas korvakipua, joten nyt parannellaan sitä kotona ja minä missaan taas tämän viikon opinnot. Joku voi siellä miettiä että miksi ihmeessä olen koko viikon pois kursseilta jos lapsi on vain muutaman päivän sairas, syy siihen on se että meillä on joka perjantaina tentti kyseisen viikon opinnoista. Ja nyt kun olen päässyt levelin vaikeammalle luokalle opiskelemaan niin kirjallisen tentin lisäksi meillä on myös suullinen testi, eikä se tule olemaan helppo minulle, tarvitsen siis kaiken mahdollisen opin minkä vain voin saada. Lääkäriasiaan palatakseni, kuulin yhdeltä ulkomaiselta ystävältäni että täällä on mahdollista saada lastenlääkäri myös kotiin, kuullostaa todella hyvältä systeemiltä kun ei tarvitse lähteä sairaan lapsen kanssa jonottamaan mihinkään ja hinta tästä on vain naurettavat 15e per käynti.

Nyt kun on ollut enemmän aikaa, niin olen katsellut saaren asuntotarjontaa vähän uudella silmällä, haaveena olisi löytää kelpo asunto läheltä koulua. Vaatimustaso asunnon suhteen on hieman laskenut, kun olen kuullut millaisia vuokria täällä muut asunnoistaan maksavat, voisimme nimittäin säästää ihan mukava summa rahaa jos asuisimme vähän vanhemmassa asunnossa. Toisaalta, kaikki on toiminut loistavasti nykyisten vuokranantajien kanssa, pidämme nykyisestä asunnosta ja asuinalue on rauhallinen, joten lähteä vaiko jäädä? Katsotaan nyt mitä meille tarjotaan, kokonaisuus ratkaisee. Olen vähän kuullut että täällä on asuntojen vuokrissa eri hinnat paikallisille ja muualta tulleille, en tiedä sitten onko asia tosiaan näin mutta voisin kyllä helposti uskoa sen.


Varasin muuten joku aika sitten lentoliput Suomeen ja arvatkaa vain kuinka paljon odotan että pääsen viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa siellä, ihanaa! <3

Viime viikolla kävin kirpparilla kuvaamassa ja laittamassa joulua.

- Liisa

PIENIÄ POTILAITA

Täällä on mennyt viikko enemmän ja vähemmän sairastellessa, juuri kun edellisestä taudista selvittiin ja olin jo into pinkeänä lähdössä kurssille niin seuraava tauti valtasi talon lupaa kysymättä kun lapset alkoivat kuorossa oksentaa. Otetaan siis iisisti seuraavakin viikko, jos jotain positiivista niin ompahan aikaa hoitaa asioita, kuten käydä maksamassa parkkisakko jonka sain heti ensimmäisellä kerralla kun täällä auton rattiin erehdyin. Auton parkeerasin kylläkin täysin oikein ja luvalliselle paikalle, mutta koska Malta niin sakon voi saada ihan ilman erityistä syytä, täytyyhän poliisien jollakin palkkansa ansaita. Tästä kun mies oli töissä kertonut, oli vastauksena vain "tervetuloa Maltalle", nämä on just niitä asioita mitä ei voi kun aluksi hämmästellä ja lopulta vain nauraa.

Täytyy todeta että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Täällä asuessa olen huomannut että Suomi on teknologisesti todella kehittynyt maa, kun lähes kaiken pystyy hoitamaan vaivatta netissä, toisin kuin täällä. Lähes joka paikkaan on mentävä paikan päälle jonottamaan ja todennäköisesti palattava vielä seuraavana päivänä eri lappusten kanssa jonoon, kuten paikallista ID-korttia hakiessa kävi. Sähköiset järjestelmät eivät ole vielä täysin rantautuneet tänne, paikalliselle pankkitilillekkään ei ole ollut vielä mitään tarvetta, koska palkan- ja vuokranmaksukin hoituu käteisellä käsinkirjoitetun kuitin kera. Lääkärin antama reseptikin oli lapulle käsin kirjoitettu, ilman hetua ja nimikin melkein oikein. Kaikki toimi kuitenkin niin kuin pitikin ja lääke toi avun pikkupotilaalle. :)

Tänne muutettaessa tiesimme että täällä ei kaikki toimi ihan niin hyvin kuin Suomessa ja osasimme asennoitua siihen, tuohan tämä kaikki pientä seikkailun makua tähän touhuun. Vaakakupissa plussat painavat kuitenkin reilusti enemmän, joihin kuuluu mm. saaren monikulttuurisuus ja nämä kaverit täällä keneen olen saanut tutustua, olen vain todella kiitollinen!

- Liisa

FIILIKSIÄ

Yksi asia mikä täällä Maltalla asuessa on tullut ihan yllätyksenä on ihmisten avuliaisuus, se miten täällä ihan vilpittömästi halutaan tehdä toiselle hyvää. Meitä on autettu ihan pyytettömästi ja omasta tahdosta ja tämän takia olemme heränneet miettimään myös omaa tapaa toimia. "Jos sinulla on jokin asia missä voin auttaa niin soita minulle" tätä olemme saaneet kuulla monesta suunnasta, tässä kohtaa suomalainen kokee olonsa vaivaantuneeksi ja jos ei kieltäydy avusta niin ainakin hankaa vähän vastaan. Sillä kuuluuhan meidän pärjätä itse omineen, minähän en apua tarvitse tai jos tarvitsen niin mietin seuraavaksi mitähän tämä mahtaa minulle maksaa. Tämän vastaanhankaamisen olemme yrittäneet unohtaa, sillä ihmiset täällä voi kokea tämän epäkohteliaisuutena. Tämä piirre on näissä ihmisissä se mitä ihailen kovasti, toinen asia josta täällä tykkään on yleinen positiivinen ilmapiiri, se että tervehditään vastaantulijaa ilman että toinen miettii "pitäiskö mun tuntea tuo tyyppi jostain vai mikähän sitä vaivaa?" Oma sosiaalinenverkosto on alkanut pikkuhiljaa laajentua, osaksi lasten koulukavereiden ja heidän vanhempien,  mutta myös minun kurssikavereideni ansiosta. On ollut kyllä ihan mahtavaa tutustua ihmisiin jotka tulevat ihan eri kulttuureista, näissä kohtaamisissa oivaltaa aina jotain uutta, joka voi hieman avartaa omaa näkökenttää ja tapaa katsoa tätä maailmaa. 

Pienilläkin teoilla voi saada paljon hyvää mieltä ja monesti nämä tilanteet eivät vaadi itseltä paljon mutta antaa vastapuolelle sitäkin enemmän.

- Liisa