TAKAISIN SUOMESSA

Oma koti,  oma sänky ja mieletön väsymys, nyt on Maltan reissu takana ja uuteen elämään Suomessa totutellaan parhaillaan. Näin jälkikäteen ajatellen vuosi meni todella nopeasti.  Kokemuksena reissu oli kasvattava ja hieno, kaikella tavalla hintansa arvoinen.   

Suomeen on palattu jo viime viikolla ja muuttokuorma Oulun seudulta etelään roudattu. On juostu sinne tänne ja tehtäviä töitä on ollut vähintäänkin riittävästi, mutta kaikesta nyt jokseenkin selvitty. 

Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, vielä viikko sitten vietimme viimeistä päivää Maltalla ja nyt on jo ensimmäinen työpäivä takana uudessa työpaikassa. Lapsetkin olivat ekaa päivää uudessa koulussa ja päiväkodissa ja ovat saaneet kavereita niin naapurustosta kuin koulustakin joten arki rullaa siltäosin mukavasti.  

-Liisa 

P. S.  Vaikka reissu on ohi niin kirjoittaminen jatkuu..  :) 

BLUE LAGOON- MALTAN HELMI



Viime viikolla teimme retken pienelle Maltan naapurisaarelle Cominon Blue Lagoonille, joka on Maltan yksi suosituimpia matkakohteita. Useat eri firmat tarjoavat laivamatkoja lagoonille, samaan yhteyteen voi ostaa myös retken toiselle Maltan naapurisaarelle Gozolle, me halusimme kuitenkin nauttia Blue Lagoonin rantaelämästä ihan rauhassa joten teimme erikseen päiväreissun Gozolle. Googletimme etukäteen arvosteluja eri laivafirmoista, joista Hornblower valikoitui sitten hyvien arvostelujen vuoksi ja kyseistä firmaa voisin suositella itsekin.

 

Näin kuumimpaan sesonkiaikaan lagoon oli aika täynnä ihmisiä ja pieneltä hiekkarannalta oli vaikea löytää paikkaa, jonka vuoksi me päädyttiin pysyttelemään laivan läheisyydessä, vähän etäämpänä varsinaiselta hiekkarannalta. Laivan yläkannelta laskeutui liukumäki suoraan turkoosin siniseen veteen ja rohkeimmat hyppivät myös suoraan yläkannelta mereen. Päivä sujahti kuin siivillä, meressä lilluen ja laivan pikkuravintolan antimista nauttien, joten en voi kuin suositella jos Maltalle matkaatte.

  







 

 

- Liisa

KATSE TULEVAISUUTEEN

Se tunne kun asiat alkaa pikkuhiljaa järjestyä, uusi asunto ja työ on löytynyt ja Suomeen muutto alkaa todentua myös omassa mielessä. Kun tieto työpaikasta kilahti sähköpostiini, tuuletin niin että naapurikin varmaan kiitti onneaan, olen enemmän kuin innoissani! Luvassa on sopivasti haastetta, eikä kielitaitokaan pääse ruostumaan, päinvastoin!

Suomen luonto ja sateen jälkeinen raitis ilma, nuo kaksi jotka helpottavat jo ajatuksissa helleaaltojen nahistamaa ihmispoloa. On toki ihanaa rentoutua auringossa ja antaa veden kuljettaa minua ja ajatuksiani pitkin turkoosin sinistä merta, mutta kun mittari näyttää 40 lämpöastetta alkaa juhannuspakkasiin tottunut keho jo vähän yskiä vastaan. Jokatapauksessa nautitaan tästä lomasta täällä nyt, niin ollaan sitten syksyllä valmiita uusiin haasteisiin.

- Liisa

VIIMEINEN KOULUPÄIVÄ JA HAIKEUTTA ILMASSA

Viimeinen koulupäivä ja lapsilla alkaa kesäloma! Niin haikeilla fiiliksillä viimeisen kerran käyn noista vuosikymmenten takaista elämää henkivistä puuovista sisään saatellen lapseni maltalaiseen kouluun. Niin monia jännittyneitä, tiedonjanoisia, alkuinnostuksesta pursuavia, arjen väsyttämiä ja lopulta taas lopun haikeudesta huokailevia ihmisolentoja ovat nuokin ovet nähneet. Meidänkin osalta jokaista noita vuorollaan. Juurihan saattelin tippa linssissä omiani uuteen, ihmeelliseen koulumaailmaan ja nyt, ihan oikeasti nyt jo tuo kaikki alkaa olla takana päin. Vuosi on niin hirveän lyhyt aika loppupeleissä, mutta siihen on silti mahtunut niin paljon! Elämää ja sen ihmeellisyyksiä on opittu enemmän kuin osasin kuvitellakkaan. Vaikka välillä tämä paikka on tuntunut niin omituiselta ja mieli on kaivannut kotimaahan, niin en silti vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. En voi olla kuin ylpeä lapsistamme, jokaisella on repullinen kullanarvoisia kokemuksia, rakkaita muistoja ja uusia eväitä elämään.

-Liisa

PÄÄTÖKSIÄ TULEVASTA

Vietetäänkö toinen vuosi Maltalla vai tilataanko lentoliput kotiSuomeen? Tässä on nyt jonkun aikaa puntaroitu asioita ja koitettu miettiä vähän joka suunnasta ja näkövinkkelistä. Mies haki uutta, vastuullisempaa työtä täältä ja kävikin jo kahdesti haastateltavana, sekä sai kutsun vielä kolmanteen tapaamiseen. Työkuviot siis muuttuisivat aika oleellisestikin, jonka puolesta tänne jääminenkään ei olisi hassumpi vaihtoehto.

 

Uudet tuulet puhaltelisivat Suomessakin, joten sekin houkuttelisi. Ei paluuta tuttuun ja turvalliseen, vaan koitettaisiin siipiä uudessa ympäristössä. Omat haasteensa toisi se ettei työpaikoista ja asunnosta ole vielä hajuakaan (tai sanoisinko että pieni vainu on mutta ei mitään sen enempää), joten voisin verrata tätä asetelmaa noin vuoden takaiseen.

 

Molemmat vaihtoehdot ovat sen verran hyviä että päätös ei ole helppo ja siksi sitä onkin mietiskelty tarkkaan ja harkiten, toisaalta aina molemmista ne omat plussat löytäen, joten silloin on vain mentävä intuitiolla ja kallistuttava jompaankumpaan suuntaan. Ja näin monien keskustelujen ja spekulointien jälkeen voin sanoa sen teillekin, että se suunta on Suomi.

 

Päätöksen hetkellä nousee niin monet tunteet pintaan ja tuntuu kuin olisi yhdenlaisen tunnemyrskyn keskellä. Kaikki se mitä tänne jää, kaikki ne ihanat ihmiset keitä täällä on tavattu ja keihin on tutustuttu. Haikeutta on siis havaittavissa, mutta toisaalta kaikki ne tärkeät ihmiset ja ystävät siellä Suomessa ja se ihan tavallinen arki, niitä on ikävä. Kaikkea ei voi, eikä pidäkään saada ja joka kerta kun lähdet uutta kohti, on jostakin luovuttava. Tämä ratkaisu tuntuu hyvältä ja oikealta, joten uskon sen ohjaavan meitä elämässä suuntaan johon on tarkoitettukin.

 

Nyt kuitenkin nautitaan näistä viimeisistä kuukausista ja otetaan enemmän loman kannalta nyt kun ilmatkin ovat lämmenneet. :)

 

 

 

<3 Liisa

Maahanmuuttajana lapsilisää hakemassa

Ajattelin nyt vähän avata aihetta siltä osin mitä nyt itsellä on kokemusta sosiaaliturvasta täällä. Eli ollaan nyt haettu lapsilisää Maltalta, koska mieheni työskentelee täällä, joten ensisijainen maksaja on Maltan valtio. Ja ennen kuin lapsilisää täällä voi hakea, vaaditaan että olet ollut tämän saaren asukkaana vähintään kolme kuukautta mutta tuki tulisi hakea kuitenkin ennen kuin kuusi kuukautta on täynnä. Ihan vinkkinä jos joku on vastaavassa tilanteessa joskus, niin kannattaa ehdottomasti käydä sosiaaliturva toimistossa jo heti muutettua, selvittämässä mitä kaikkia liitteitä hakemus vaatii, koska jo se liitteiden hankkiminen voi viedä aikaa. Ensinnäkin pankkitili täytyy olla maltalainen ja ei ihan mikä tahansa tili, vaan juurikin äidin tili. Sain avattua tilin postipankissa, toisissa pankeissa se ei onnistunut, johtuen siitä etten työskentele maassa. Tiliä avatessa minulta pyydettiin isäni (?!) id-kortin numeroa, no kerroin ettei minulla ole sellaista antaa, siitä syystä että asioidessa olen tottunut käyttämään isäni henkkareiden sijaan omiani. No niitä henkkareita oltiin vailla useaan oteeseen mutta kun en antanut periksi ja tarjosin edelleen eioota, otti virkailija puhelun jonnekin, jonka jälkeen asia ei ollut enää ongelma ja päästiin eteenpäin lomakkeen läpikäymisessä. Sain kuin sainkin asian eteenpäin ja pieni voittaja riemuitsi sisälläni. Voitteko kuvitella että odottelin hakemuksen jättämisestä lähemmäs kaksi viikkoa, että sain uuden tilinumeroni, Suomessa kun sen saa mukaan samantien?

Sosiaaliturva toimistosta minulle annettiin lappu johon oli listattu kaikki liitteet (joita kaikkia ei löytynyt netissä olevasta listasta) jotka meidän tulee toimittaa hakemuksen mukana. Mainitaanpa vielä sellainen pikkuseikka, että hakemusta ei voi lähettää netissä vaan joko postitse tai virastossa asioimalla, valitsin jälkimmäisen ihan vain siitä syystä etten halunnut prosessin hidastuvan etanapostin takia.

Liitteiksi siis tarvittiin kopiot vanhempien id-korteista, lasten syntymätodistuksista, meidän avioliittotodistuksesta, jokaisen lentolipusta. Lisäksi vielä alkuperäinen asiakirja koululta jossa todistettiin että lapset käyvät säännöllisesti koulussa, sekä Kelalta todistus siitä ettemme saa mitään tukiaisia Suomesta, sekin alkuperäisenä.

Kun olin viimein saanut kaikki liitteet kasaan ja hakemuksen täytettyä molempien vanhempien allekirjoittamana, marssin virastoon tietäen että kaikki pitäisi olla fine, mutta samalla peläten että homma tyssää taas johonkin pieneen yksityiskohtaan. Virkailija selaili laput moneen kertaan, kunnes oli vailla kopiota id-korttien kääntöpuolista. Kun kerroin ettei niitä ole, näytti että asia tyssää siihen. En yrittänyt peitellä ärtymystäni vaan sadattelin siinä hetken, kunnes virkailija sitten rupesi miettimään, että miksiköhän sitä kääntöpuolta oikeastaan tarvitaankaan. Syyksi selvisi se että kortin kääntöpuolelta löytyisi mieheni syntymäpäivä, ei lienee yllätys että muistin sen lunttaamattakin. Tässä siis nähdään se, että täällä ei auta luovuttaa heti vaan joskus pitää olla vähän jästipää että saa asiat toimimaan.

Valtion leivissä täällä on tyyppejä töissä ihan tuhannesti, virastossa vuoronumeron jakajan virkaa toimittaa koneen sijasta ihminen tai kaksi ja päiväunia vedellään poliisin uniformussa. Eikä nämä virkailijatkaan aina ihan valot päällä ole.

Hakemuksen käsittelyajaksi arvioitiin noin kaksi kuukautta, joka voi kuitenkin Maltalaisen työn tehokkuuden tuntien olla paljon enemmänkin. Täällä lapsilisä maksetaan joka kolmas kuukausi ja tuen määrä on huomattavasti pienempi kuin Suomessa, mutta tuki se on sekin.

- Liisa

Synttäritytöt

Ihana viikonloppu takana, juhlittiin tyttöjen kaverisynttäreitä, nautittiin kesäisen lämpimistä ilmoista ulkoillen ja puistoillen. Nyt uusi viikko ja vanhat kujeet, sillä vietin taas päivän kotona sairaan lapsen kanssa. Näinä hetkinä kaipaan Suomesta sitä, että vaikka ulkona paukkuu pakkanen niin sisällä pysytään lämpimänä ja siten myös terveinä, sanoisin että täällä olen viettänyt kylmimmän talven ikinä, vaikka lämpötilat ovatkin pysyneet plussan puolella kokoajan. Talvi ei ole siis mitään herkkua täällä mutta onneksi se on suht lyhyt ajanjakso, nyt kevät ilmoittelee jo itsestään ja kohta saadaan nauttia lämmöstä koko talven edestä.

Ens viikonloppuna on sitten luvassa ristiäisjuhlat, kyllä, saamme matkamuistojen lisäksi reissulta myös kummitytön. Miestäni siis pyydettiin kummisedäksi kaverin lapselle ja koska olemme naimisissa, tulee minusta automaattisesti kummitäti ja lapsistamme kummisisaruksia. Olemme tietenkin otettuja tästä ja ompahan nyt sitten painava syy pitää yhteyttä vielä sittenkin kun palaamme takaisin Suomeen, sekä luultavasti kyläilläkin puolin ja toisin.

Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista, ihan vain siksi että elämä täällä on tuntunut sen verran arkisen tasaiselta etten ole saanut inspiraatiota kirjoittaa oikein mistään. Kaksplussalle liittyessä hain ehkä vähän suuntaa blogille, nyt olen kuitenkin päättäny jatkaa samalla linjalla jolla bloggaamisen aloitin eli jatkossa mennään enimmäkseen "matkapäiväkirja" tyyliin.

- Liisa

Carnival holiday

Täällä ilmat ovat lämmenneet ja turistit löytäneet tiensä saarelle, jonka myötä talvihorros alkaa väistyä ja kesä tekee tuloaan. Lapsilla alkoi perjantaina carnival holiday ja carnival hulinaa on riittänyt. Eilen kävimme Bugibba Squarella katsomassa menoa, musiikkia ja tanssiesityksiä joista pikkuneitien suosikki oli tietenkin Disney-prinsessojen esiintyminen. Carnival on täällä jokavuotinen, useamman päivän tapahtuma, ihmiset pukeutuvat asuihinsa ja saarella vallitsee iloinen meno.

Koulussa täällä järjestetään aika paljon kaikenlaisia tapahtumia, joten lapsilla oli tietysti myös carnival naamiaiset ja meiltäkin kouluun lähti muutaman prinsessan lisäksi intiaani ja supermies, myös opettajat olivat pukeutuneet ja täysillä mukana. Toinen juttu kouluun liittyen, josta olin alkuun vähän ihmeissäni, opettajilla näkyy olevan tapana palkita hyvän viikon jälkeen lapsia herkuilla tai pikku tavaroilla kuten kynillä ja vihkoilla. Meillä oli muuten viime viikolla koululla vanhemmille tilaisuus lasten kouluun liittyen ja pakko sanoa että oli ihan kiva pysyä kartalla mistä puhuttiin. Eka tapaamisestahan en paljoa saanut irti, joten ei tämä viimeinen puolivuotinen ihan hukkaan ole mennyt!

Tässä karnevaalien tunnelmaa ja väriloistoa kuvien muodossa.

- Liisa

Matkan tavoite - mitä sille kuuluu?

Hei vaan täältä sairastuvalta. Täällä on podettu koko talven kestävää flunssaa ja lapset ovat taas vaihteeksi kuumeilleet, tuntuu olevan sitkeintä flunssaa ikinä. Onneksi en hakenut palkkatyöhön ollenkaan, vaan teen nyt vapaaehtoistyötä pari kertaa viikossa samaisella kirpparilla jossa aiemmin tein kuvauskeikkaa. Tämä on osoittautunut meille mitä parhaimmaksi valinnaksi, eipähän tarvitse sen kummemmin säätää lasten sairastelun takia, sitä paitsi onhan se paljon kivempaa käyttää perheen yhteinen aika jotenkin muuten kuin kotitöitä tekemällä. Lisäksi se on mulle hyvä keino opiskella kieltä, koska  kirpparin pitäjällä on natiivi enkku ja hän on ns. ottanut työkseen opettaa mua. Kirppari on kivan viihtyisä ja saan käyttää omaa visuaalisuutta ja tehdä sitä mistä tykkään.

Mitäs sitten matkan päätavoitteelle, eli kielen opiskelulle kuuluu? Uskaltaisin sanoa että viimein, pitkän ja turhauttavan paikallaan junnaamisen jälkeen, jotain pientä edistystä on tapahtunut. Nyt tällä kielitaidolla jo pärjää joten kuten normaali arjessa, mutta paljon on vielä opittava. Aika täällä kuluu uhkaavan kovalla tahdilla ja kello juoksee kovempaa kuin oma kielellinen kehitys, jonka takia mielessä pyörii ajatus toisesta Maltan vuodesta. Itseni tuntien olen kuitenkin sellainen tuuliviiri että varmaa tämä ei voi olla ennen kuin nimet on pidemmässä vuokrasopparissa, mutta aina saa ja pitääkin haaveilla.

Lapset oppivat kieltä paljon kovemmalla tahdilla kuin me vanhemmat ja se mistä olen yllättynyt, he puhuvat kotonakin keskenään paljon englanniksi. Tämä varmasti kaikki sen ansiosta, että heillä on kavereita jotka puhuvat äidinkielenään englantia. Pieninkin puhuu kokoajan enemmän ja enemmän, öisin äitiä ei huudella enää suomeksi vaan englanniksi, joka tietysti sulattaa vanhempien sydämet.
 

 

- Liisa



Kuinka lapsi sopeutuu ulkomaille muuttoon?

Ennen muttoa mietin tätä kysymystä paljonkin, mietin miten koulu, saavatko lapset ystäviä jne...? Mutta niin kuin olen jo aiemmin maininnut, meidän lapset ovat sopeutuneet tänne todella hyvin. Nuorimmainen reagoi eniten, mutta kaikilla heistä oli alkuunsa huomion hakua, lapsilla sukset menivät ristiin keskenään ja itku oli herkemmässä kuin yleensä. Muutaman kuukauden jälkeen tilanne kuitenkin tasoittui ja nyt ollaan aika hyvässä balanssissa. Jokainen on saanut koulusta kavereita ja tykkäävät käydä koulua täällä. Lapset ovat kertoneet että koulu täällä on mukavampaa kuin Suomessa ja jokainen on sitä mieltä että muutto oli hyvä juttu, vaikka välillä ovatkin kaipailleet kavereita ja sukulaisia Suomesta. Vanhempana on ollut ihan mahtavaa seurata miten nopeasti lapset ovat oppineet kieltä, pieninkin hyvin pätevän oloisena komentelee kavereitaan englanniksi.

Joskus meiltä on kysytty isompien lasten koulunkäynnistä, joutuvatko he mahdollisesti korvaamaan menetetyt vuosiluokat Suomessa? Sitä en tiedä, asia selviää luultavasti sitten kun joskus palaamme Suomeen. Nythän he opiskelevat pääosin vain englantia, joten voi olla että jotain kertausta on luvassa, toisaalta lukeminen ja laskeminen luonnistuu heiltä molemmilta hyvin joten en osaa olla huolissani asiasta.

Yhtenä aamuna pienimmäinen ilmoitti bussipysäkillä haluavansa bussiin joka vie lentokentälle, "äiti mennään lentokoneeseen ja se vie meidät Suomeen, mulla on ikävä Suomen tätejä." Hän oli kuitenkin jo unohtanut asian tai ei ainakaan höpöttänyt enää siitä, kun astuttiin bussista ulos. Tottakai äitiä vähän säälitti pikkuinen, mutta onneksi ei sen kummemmin olla ikävöity koska täälläkin viihdytään, kyllä täällä silti toiveikkaina odotellaan josko saataisiin vieraita Suomesta.

Eilen kokattiin yhteinen dinneri ystäväperheen kanssa, nautittiin herkullisesta ruoasta ja hyvästä seurasta, saatiinpa yökyläläinenkin, meillä on ollut siis oikein mukava viikon lopetus. Olen nyt muuten uskaltautunut auton rattiin useamminkin, välillä kieltämättä meinaan hakea vaihdekeppiä väärältä puolelta ja tarvii skarpata että pysyy vasemmalla kaistalla. :D Täällähän kadut ovat monessa paikkaa todella kapeita, joilla autot eivät mahdu ajamaan rinnakkain, välillä joutuu siis puikkelehtimaan tien sivuun antamaan tilaa kanssa autoilijoille.

 

 

 

 

- Liisa

Positiivisuus on voimaa!

Täällä on nyt palailtu arkeen, aamuherätys ennen kuutta tuntui kohtuullisen kivuttomalta loma-ajan hitaiden aamujen jälkeen ja otin suorastaan ilolla arjen vastaan, vaikka unet lämpimän peiton alla olisivatkin olleet aika houkuttava ajatus.

Olen selaillut vapaita työpaikkoja ja hautonut ajatusta pyrkiä työelämään täällä, rypenyt epätoivossa (koska olen kokenut tilanteen jokseenkin vaikeaksi), jonka jälkeen päättänyt olla stressaamatta asiaa. Jos työllistyn niin hyvä, jos en niin pysyn silti hengissä ihan hyvin, eihän mulla ole mitään menetettävää, tämänkin asian voi ottaa yhdenlaisena seikkailuna. Nykyään olen pyrkinyt positiiviseen ajatteluun, ihan tietoisestikin, mutta huomaan välillä stressaavani ihan turhia asioita, niin kuin nyt mm. tätä työnhaku juttua. Haluan silti yrittää löytää asioista sen valoisankin puolen vaikka kaikki ei menisikään ihan toivotulla tavalla. Uskon että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki järjestyy aina jollakin tavalla, kun oppii ottamaan vastaan sen minkä elämä antaa.

"Pessimisti ei pety" oli ehkä joskus periaatteeni, pessimisti ei myöskään saa niitä hyvia asioita joita optimisti saa. En halua olla se ihminen joka harmittelee jokaista epäonnistumistaan ja pelkää jo seuraavaa, haluan pikemminkin oppia epäonnistumisista jotta en seuraavalla kerralla kaatuisi samaan ansaan.

"Tärkeintä ei ole se kuinka monesti kaadut, vaan se kuinka monesti nouset." Törmäsin opiskeluaikoinani tähän mietelauseeseen erään asiakkaan kotona seinätaulussa. Tämä ihminen herätti minut ajattelemaan asioita syvemmin, vaikeasta tilanteestaan huolimatta hän omisiti ihan uskomattoman positiivisen elämänasenteen, hän oli selvästi hyväksynyt tilanteensa ja päättänyt nauttia elämästään.

Positiivisuus on valtava voimavara ja se löytyy meistä kaikista, jos haluamme sen itsestämme löytää.

- Liisa 

Pari sanaa paikallisista

Olen aiemmin hehkuttanut teille miten ystävällisiä ja avuliaita tyyppejä nämä maltalaiset ovat, mutta nyt haluan vähän avata tätä aihetta enemmän koska moni teistä on voinut saada hieman vääristyneen kuvan siitä millaista kansaa maltalaiset oikeasti yleensä ovat. Nämä minun antamat analyysini heistä eivät suinkaan täsmää valtaosaan paikallisista, me vain satuttiin aina just sinne missä olivat ne ystävällisimmät tyypit, siis aina, heti asunnon välittäjästä alkaen, joten toki ajattelimme tämän piirteen kuuluvan maltalaisille.

Silmät ovat nyt auenneet ja totuus valjennut, jonka jälkeen en enää allekirjoittaisi ihan kaikkea mitä on alkuun tullut kirjoiteltua. Jopa itse maltalaiset ovat varoitelleet meitä että älkää luottako keneen tahansa täällä. Olen kuullut erilaisista tapauksista joissa on yritetty huijata tavalla taikka toisella, etenkin jos olet sattunut näyttämään vähänkään turistilta. Lapsilla jos sattuu kouluun jäämään kouluvaatteita, voi olla aika varma että jäävät sille tielleen ja luultavasti löytävät uuden omistajan, näin on käynyt jo useamman kerran. Välillä törmään täällä myös vähän outoihin "sääntöihin", yhtenä iltana menin lähikauppaan hakemaan maitoa, no maitoa sieltä ei löytynyt niin kuin ei monestikaan iltaisin. Menin sitten viereiseen minimarkettiin, jossa oli kyllä maitoa useampikin purkki mutta myyjä ilmoitti ettei voi myydä minulle kuin yhden purkin. :D

Osa paikallisista ei tykkää muualta tulleista, olenpa minäkin saanut tökeröä käytöstä osakseni, mutta siitä en niin jaksa välittää. Asiakaspalvelun taso täällä ainakin yleensä on todella surkeaa, Suomessa voisin sanoa sen olevan huippuluokkaa. Löytyy täältä silti niitä huipputyyppejä edelleenkin, joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa täälläkin, ihan niin kuin kaikkialla muuallakin.

- Liisa

Kulunut vuosi ja sen monet eri sävyt

Menneen vuoden viimeinenkin silaus maalattu, näen monia eri sävyjä, välillä niin tummia ja synkkiä että uppoan niiden syvyyksiin, välillä pastellia ja kirkkautta, joka lopulta peittää kaiken synkkyyden alleen. Viime vuosi piti sisällään pahoja asioita, surua mutta myös suurta iloa ja paljon hyvää. 

Vuosi vaihtui hyvässä seurassa ja hyvän ruuan merkeissä. Eilen meillä oli täällä uuden vuoden juhlat ja paikalla oli noin parikymmentä henkeä josta iso osa lapsia, vilinää ja vilskettä siis riitti. Mitään sen kummempaa ohjelmaa en järjestänyt, mutta kivaa silti oli, vietettiinpä samalla yhdet synttäritkin. 

Puolenyön aikaan uusi vuosi otettiin vastaan tunteella ja iloisissa tunnelmissa, ihmiset halailivat toisiaan ja toivottelivat onnea tulevalle vuodelle. Nämä tyypit osaa heittäytyä ja näyttää tunteensa todella avoimesti, jota suomalainen saattaa aluksi vähän hämmästellä ja lopulta heittäytyä itsekkin mukaan tai sitten vain seurata vierestä. Muutama rakettikin nähtiin, tosin ei yhtä mahtavia ilotulituksia kuin kesäiltoina.

Jotkut tekivät uuden vuoden lupauksia, minä en, koska en usko että ne pysyvät mielessä tammikuun loppua pidemmälle. Jouluähkyn jälkeen ihmiset tekevät syyllisyyden tunnossaan lupauksia mutta kun syyllisyys on häipynyt unohtuvat lupauksetkin, näin hieman kärjistetysti. ;D Okei, ei se kaikkien kohdalla mene näin, nostan hattua kaikille jotka pysyvät lupauksissaan. 

Ulkomaille muutto on yhdistänyt ja tiivistänyt meidän perhettä, joka on ehdottomasti paras asia mitä kulunut vuosi meille antoi! Iloa ja rakkautta tulevaan vuoteen just sulle!♡ 

- Liisa