Ajattelin nyt vähän avata aihetta siltä osin mitä nyt itsellä on kokemusta sosiaaliturvasta täällä. Eli ollaan nyt haettu lapsilisää Maltalta, koska mieheni työskentelee täällä, joten ensisijainen maksaja on Maltan valtio. Ja ennen kuin lapsilisää täällä voi hakea, vaaditaan että olet ollut tämän saaren asukkaana vähintään kolme kuukautta mutta tuki tulisi hakea kuitenkin ennen kuin kuusi kuukautta on täynnä. Ihan vinkkinä jos joku on vastaavassa tilanteessa joskus, niin kannattaa ehdottomasti käydä sosiaaliturva toimistossa jo heti muutettua, selvittämässä mitä kaikkia liitteitä hakemus vaatii, koska jo se liitteiden hankkiminen voi viedä aikaa. Ensinnäkin pankkitili täytyy olla maltalainen ja ei ihan mikä tahansa tili, vaan juurikin äidin tili. Sain avattua tilin postipankissa, toisissa pankeissa se ei onnistunut, johtuen siitä etten työskentele maassa. Tiliä avatessa minulta pyydettiin isäni (?!) id-kortin numeroa, no kerroin ettei minulla ole sellaista antaa, siitä syystä että asioidessa olen tottunut käyttämään isäni henkkareiden sijaan omiani. No niitä henkkareita oltiin vailla useaan oteeseen mutta kun en antanut periksi ja tarjosin edelleen eioota, otti virkailija puhelun jonnekin, jonka jälkeen asia ei ollut enää ongelma ja päästiin eteenpäin lomakkeen läpikäymisessä. Sain kuin sainkin asian eteenpäin ja pieni voittaja riemuitsi sisälläni. Voitteko kuvitella että odottelin hakemuksen jättämisestä lähemmäs kaksi viikkoa, että sain uuden tilinumeroni, Suomessa kun sen saa mukaan samantien?
Sosiaaliturva toimistosta minulle annettiin lappu johon oli listattu kaikki liitteet (joita kaikkia ei löytynyt netissä olevasta listasta) jotka meidän tulee toimittaa hakemuksen mukana. Mainitaanpa vielä sellainen pikkuseikka, että hakemusta ei voi lähettää netissä vaan joko postitse tai virastossa asioimalla, valitsin jälkimmäisen ihan vain siitä syystä etten halunnut prosessin hidastuvan etanapostin takia.
Liitteiksi siis tarvittiin kopiot vanhempien id-korteista, lasten syntymätodistuksista, meidän avioliittotodistuksesta, jokaisen lentolipusta. Lisäksi vielä alkuperäinen asiakirja koululta jossa todistettiin että lapset käyvät säännöllisesti koulussa, sekä Kelalta todistus siitä ettemme saa mitään tukiaisia Suomesta, sekin alkuperäisenä.
Kun olin viimein saanut kaikki liitteet kasaan ja hakemuksen täytettyä molempien vanhempien allekirjoittamana, marssin virastoon tietäen että kaikki pitäisi olla fine, mutta samalla peläten että homma tyssää taas johonkin pieneen yksityiskohtaan. Virkailija selaili laput moneen kertaan, kunnes oli vailla kopiota id-korttien kääntöpuolista. Kun kerroin ettei niitä ole, näytti että asia tyssää siihen. En yrittänyt peitellä ärtymystäni vaan sadattelin siinä hetken, kunnes virkailija sitten rupesi miettimään, että miksiköhän sitä kääntöpuolta oikeastaan tarvitaankaan. Syyksi selvisi se että kortin kääntöpuolelta löytyisi mieheni syntymäpäivä, ei lienee yllätys että muistin sen lunttaamattakin. Tässä siis nähdään se, että täällä ei auta luovuttaa heti vaan joskus pitää olla vähän jästipää että saa asiat toimimaan.
Valtion leivissä täällä on tyyppejä töissä ihan tuhannesti, virastossa vuoronumeron jakajan virkaa toimittaa koneen sijasta ihminen tai kaksi ja päiväunia vedellään poliisin uniformussa. Eikä nämä virkailijatkaan aina ihan valot päällä ole.
Hakemuksen käsittelyajaksi arvioitiin noin kaksi kuukautta, joka voi kuitenkin Maltalaisen työn tehokkuuden tuntien olla paljon enemmänkin. Täällä lapsilisä maksetaan joka kolmas kuukausi ja tuen määrä on huomattavasti pienempi kuin Suomessa, mutta tuki se on sekin.
- Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti